Blogi

Kun suoritin kielikurssit, opiskelin iltalukiossa ja ammattikoulussa samaan aikaan. Sitten opiskelin ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalle valmistavassa koulutuksessa. Sain tänä kesänä minun ensimmäisen työpaikan Mimosassa. Työskenteleminen minulle ei tuntunut alussa työltä vaan oli vähän kuin harrastus. Kuitenkin viikon päästä ymmärsin, että mitä kaikkea siihen kuuluu. Ennen kun aloitin työni Mimosassa olin Mimosan kävijä, hallituksen jäsen, Mimosan jäsen ja vapaaehtoinen. Mimosan työ ulospäin näyttää siltä, että se on helppoa työtä. Pelataan, nauretaan ja keskustellaan, mutta siihen kuuluu paljon muuta. On paljon vastuuta, kuunnellaan ihmisten huolia ja autetaan.  

Haluan auttaa enemmän nuoria, mutta miksi painotan vain nuoria? Koska nuoret ovat tämän yhteiskuntaamme rikkaus ja tulevaisuus, joten jos haluamme rikkaan ja vakaan yhteiskunnan tulevaisuudessa, meidän on kiinnitettävä enemmän huomioita nuoriin. Tällä hetkellä suurin huoleni nuorista on se, että he ovat nykyään merkittävästi aktiivisia sosiaalisessa mediassa, mikä mielestäni ei ole hyvä asia. Minusta nuoret ovat kuin taimia ja he muokkautuvat helposti ympäristön vaikutuksesta. Jos heidän mielensä kasvaa ainoastaan sosiaalisessa mediassa, jossa kaikki tieto ei ole totta ja todellista, suurin osa heidän uskomuksistaan ja arvoistaan elämässä rakentuvat sosiaalisen median perusteella. Olenkin iloinen, että pääsin opiskelemaan kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä Kaakois-Suomen ammattikorkeakouluun, ja voin auttaa tulevaisuudessa nuoria.

Minun yksi tavoitteeni on auttaa nuoria löytämään oman polkunsa tässä elämässä. Toinen asia, josta minä välitän ja arvostan ja joka vaikuttaa onnellisuuteen, on luonto. Haluan, että luonnosta pidetään hyvää huolta, koska luonto on arvokkain tulevalle sukupolvelle perittävä asia sellaisena sen saimme edelliseltä sukupolvelta. Luonnoista täytyy pitää huolta hyvin, koska ilman luontoa ei ole elämää.

Haluan kiittää paljon Mimosaa, varsinkin henkilökuntaa, jotka aina auttoivat minua. Mimosa oli minulle hyvä paikka kehittää itseäni uudessa maassa. Kun tulin Suomeen en osannut edes puhua mutta Mimosassa ei tuntunut että suomen kielen haaste estäisi minua rakentamaan minun tulevaisuutta Suomessa, vaan se antoi minulle motivaatiota oppia uutta ja tutustua suomalaisten kulttuuriin ja tapoihin. Olen iloinen että Mikkelissä on paikka missä maahanmuuttajat eivät koe olevansa yksin ja he pääsevät kehittämään itseään ja olemaan osa suomalaista yhteiskuntaa. Olen ylpeä myös Mimosan työstä rasismia vastaan, mikä edistää hyvää yhteiskuntaa. Minusta Mikkelin kaupungin pitäisi olla ylpeä positiivista ja hyvää energiaa tuottavasta kulta kaivoksesta Mimosasta.

Lopussa haluan vielä kiittää kovasti että Mimosta antaa meille nuorille mahdollisuus että kehittää omia  taitoja ja kykyjä työelämässä, että voimme löydä oman polun tässä elämässä.

Parvin Hoseyni

UUTISKIRJE NRO 3

UUTISKIRJE 2/2023

Järjestöiltä leikkaaminen on ihmisten hyvinvoinnista leikkaamista 

Suomeen ollaan muodostamassa parhaillaan uutta hallitusta. Neuvotteluissa päätetään millä kokoonpanolla ja millä toimenpiteillä Suomea seuraavat neljä vuotta ohjataan. Kansanedustajat ja puolueet ovat pitäneet puheita, tuoneet esiin tavoitteitaan ja otsikoissa vilisee erilaisia säästökohteita. Yhdeksi säästökohteeksi on nostettu järjestöavustukset. Järjestöjen toiminta on nähty mm. puuhasteluna ja vihjattu, että avustusten käyttöä ei juuri valvota tai seurata. Selkeästi järjestöjen toimintaa ja palveluita ei tunneta.

 Järjestöt ylläpitävät toimintakykyä, terveyttä ja hyvinvointia, ne tarjoavat vertaistukea, keskusteluseuraa, apua, tukea, neuvoja, sosiaalisia suhteita ja merkitystä elämään. Järjestöt auttavat erityisesti heikommassa asemassa olevia, kuten tukea tarvitsevia lapsiperheitä, väkivaltaa kokeneita, yksinäisiä, sairaita, kriisin kohdanneita, vähävaraisia, syrjäytymisvaarassa olevia, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia, omaishoitajia ja sairastuneen läheisiä. Järjestöiltä leikkaaminen on näiltä ihmisiltä leikkaamista. Järjestöissä on valtava määrä erityisosaamista, palveluita ja toimintaa, jota ei muualta löydy. Valtion tukema järjestötoiminta ei ole mitään pientä puuhastelua. Näiden järjestöjen toimintaa, taloutta, tavoitteiden toteutumista ja tuloksia seurataan säännöllisesti, usein tarkemmin kuin julkisella sektorilla.

On myös hyvä muistaa, että järjestöt eivät tavoittele voittoa, niissä on vähän byrokratiaa ja johtoporrasta. Järjestöissä tehtävä työ on ihmistä lähellä, ja järjestöt moninkertaistavat saadut resurssit vapaaehtoistoiminnalla. Jos järjestöiltä leikataan, on moni ihminen ja julkiset palvelut pahassa pulassa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on jo nyt pulaa työntekijöistä, ja hoitojonot sekä mielenterveyden ongelmat ovat kasvaneet hälyttävän paljon. Tuleva hallitus joutuu tekemään kipeitä päätöksiä ja etsimään säästökohteita, mutta toivottavaa on, että säästökohteita ei etsitä ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden kustannuksella, juuri niiltä heikoimmassa asemassa olevilta. 

Monikulttuurityö Mimosa ry:n yhteisötoiminnanjohtaja Tuisku Jähi 

Mikkelin seudun muisti ry:n toiminnanjohtaja Hanne Pyrhönen 

MIELI Etelä-Savon mielenterveys ry, kriisikeskuksen johtaja Helena Pohjanvirta 

VIOLA-väkivallasta vapaaksi ry:n toiminnanjohtaja Sirkku Mehtola 

Virike ry:n toiminnanjohtaja Minna Juuti 

Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n toiminnanjohtaja Jenni Uusitaival 

Mikkelin Setlementti ry:n toiminnanjohtaja Marju Kiiski

Tapahtuman teema on tärkeä Suomelle ja Mikkelille. Suomi ja Mikkeli on kansainvälinen ja monimuotoinen ja tulevaisuudessa sen merkitys kasvaa entisestään. Tarvitsemme tänne työtä ja elinvoimaa, ja siihen vaikuttaa suuresti monimuotoisuuden sekä kansainvälisyyden näkeminen positiivisena asiana. On myös tärkeää että kotoutumista ei nähdä prosessina, jossa tänne muualta muuttaneen tulisi unohtaa omat juuret, kulttuuri ja kieli, vaan että kotoutuminen koostuu Suomen kulttuurin ja kielen oppimisen lisäksi myös näistä. Meillä Mimosassa tämä näkyy toiminnassa päivittäin. Ollaan kiinnostuneita ihmisistä, heidän kulttuuristaan, kielestä ja perinteistä, ja samalla tuetaan suomalaiseen kulttuuriin, kieleen ja tapoihin tutustumista. Oppiminen on aina kaksisuuntaista! 

- Tuisku Jähi

Viikon harjoittelun aikana pääsimme tutustumaan moniin asioihin, mitä Mimosassa tapahtuu. Viikko on rajallinen aika, mutta ohjaajamme Krista Luukkonen varmisti, että viikossamme oli mahdollisimman monipuolisesti kaikkea. Alkuviikosta oli rentoa meininkiä. Olimme lähinnä apuna pienissä tehtävissä ja hengailimme kohtaamispaikalla. 

Tiistaina ja torstaina pääsimme auttamaan opitaan suomea- ryhmää.  Sekin aluksi jännitti, mutta kun olimme siellä mukana, huomasimme, miten mukava ja hilpeä ilmapiiri ryhmässä oli.  Oppitunnille tuli enemmän  ihmisiä mitä oletimme. Keskiviikkona pääsimme olemaan mukana puhutaan suomea- ryhmässä. Molemmat ryhmät avasivat meille, kuinka vaikeaa suomen opettelu ja puhuminen oikeasti on. 

Tiistaina oli yhteinen siivouspäivä, jolloin kaikki osallistuivat Mimosan siivoamiseen. 

Keskiviikkona autoimme jäsenillan järjestelyissä. Zarghounah opetti meille miten tehdään ferniä. Todella hyvää, kannattaa maistaa. Olimme myös apuna olotilan pöytien kattamisessa. 

Torstaina opitaan suomea- ryhmän jälkeen osa meistä suuntasi Estery-talolle hävikkiruokailuun. Autoimme siellä esim tiskaamisessa, pöytien pyyhkimisessä ja ihmisten ohjaamisessa.                  

Viikko sujahti kauhean nopeasti ja ennen kun tiesimme, oli  perjantai ja istuimme etätöissä kirjoittamassa tätä blogia ajastamme Mimosassa. Tiivistettynä, oli todella mukava ja hauska viikko. Jos saisin päättää nyt uudestaan, olisin mennyt koko kahden viikon tet ajaksi Mimosaan. 

-Emma ja Nette ;D

Makujen maanantai 14.3

Ihmisten yhdenvertaisuus on perustuslakimme ydin

Vuonna 1966 YK:n yleiskokous julisti 21.3. kansainväliseksi rotusyrjinnän vastaiseksi päiväksi. Samana

päivänä kuusi vuotta aikaisemmin poliisi tappoi 69 ja haavoitti melkein 200 rauhanomaisen

mielenosoituksen osanottajaa Etelä-Afrikassa.

Rasisminvastaisen päivän ja viikon tavoitteena on parempi ymmärrys rasismista yhteiskunnassa sekä

rasismista johtuvien ongelmien parempi tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja puuttuminen.

Rasismi tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi ihonvärin, etnisen alkuperän,

kansalaisuuden tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismiin

usein kuuluu se, että omaa ryhmää pidetään parempana kuin toisten ryhmiä.  

Rasismia voi ilmetä monella eri tavalla. Se ei ole vain nimittelyä, haukkumista tai väkivaltaisesti

käyttäytymistä. Se on myös negatiivisten olettamusten tekemistä toisesta, toisen ihmisen vähättelyä,

epäkunnioittavaa käytöstä, toisen ihmisarvon väheksymistä tai tämän oikeuksien rajaamista. 

Rasistiseen käyttäytymiseen voi syyllistyä meistä kuka tahansa, ikään, sukupuoleen tai kansalaisuuteen katsomatta. Se ei liity esimerkiksi ihmisen mielipiteisiin maahanmuuttopolitiikasta vaan ihmisen kykyyn kunnioittaa muita, nähdä ihmiset yhdenvertaisina ja kykyyn käyttäytyä hyvin. Joskus rasistisen käyttäytymisen taustalla voi olla myös tietämättömyys tai ajattelemattomuus.

Rasismin vastustaminen pitäisi olla kaikille samalla tavalla itsestään selvää kuten kiusaamisenkin

vastustaminen on. Se, joutuuko lapsi kiusatuksi ulkonäkönsä, vaatteidensa, taustansa tai vaikka

vanhempiensa takia, on samantekevää, koska se on aina väärin. On myös muistettava, että paikasta ja

tavasta riippumatta epäoikeudenmukainen käyttäytyminen vaikuttaa myös aikuisiin.

Onneksi suurin osa meistä osaa kohdella toisia ihmisiä yhdenvertaisesti ja tarkastella kriittisesti omia

asenteita ja käyttäytymistä ja myös muuttaa niitä parempaan suuntaan. On meidän kaikkien etu,

että ihmiset voivat hyvin ja kokevat tulevansa hyväksytyksi, niin koko Suomessa kuin Mikkelissäkin.

Monet positiiviset kokemukset ja kohtaamiset kantavat pidemmälle kuin negatiiviset. Haluaisinkin kaikkien miettivän sitä, miten toinen ihminen kohdataan ja miten toisista puhutaan, on heidän taustansa sitten mikä tahansa. Miten itse haluaisimme, että meitä, lapsiamme ja läheisiämme kohdeltaisiin?

Mielipiteet politiikasta, uskonnosta ja monista muista asioista saavat olla erilaisia, mutta hyvä

käyttäytyminen ja toisten ihmisten kunnioittaminen eivät ole mielipideasioita. Ei tehdä rasismin

vastustamisesta vain yhden viikon tavoitetta, vaan käyttäydytään aina muita kohtaan kunnioittavasti ja arvostaen, ja puututaan tilanteisiin missä näin ei tapahdu.

Tuisku Jähi

Mikä tässä työssä on ollut parasta? Ehdottomasti kohtaamiset ihmisten kanssa! Mimosan kohtaamispaikassa olen päässyt käymään monia silmiä avaavia keskusteluja sekä nauranut posket kipeäksi.

Nyt minun on aika suunnata kohti uusia tuulia, sillä olen saanut unelmieni työpaikan digitaalisen nuoristyön parista! Ikävää, etten olosuhteiden vuoksi päässyt sanomaan heippoja Mimosan kävijöille ennen uuden työn alkamista, mutta hyvästejä en ole jättämässä! Tulen varmasti vielä jatkossakin käymään Mimosassa moikkaamassa tuttuja.

Kiitos Mimosalle huikeasta työkokemuksesta sekä kiitos myös Mimosan kävijöille, on ollut ilo tutustua!

- Henna

Kevään aikana meillä oli kova huoli lapsiperheistä, joissa lapset opiskelivat kotona samaan aikaan kuin heidän vanhempansa yrittävät opiskella suomen kieltä. Huoli oli yksinäisistä ihmisistä, jotka kävivät Mimosassa melkein päivittäin, ja vasta Suomeen tulleista, jotka jäivät heti koteihinsa eristyksiin. Huoli oli myös siitä, saavatko kaikki oikeaa tietoa viruksesta ja hallituksen linjauksista, ja ihmisistä, jotka eivät osaa hoitaa asioita tietokoneella tai käyttää verkkoasiointeja. 

Etätyöskentelyn aikana erityisesti omakielisten ohjaajien puhelin soi ahkerasti. Moni tarvitsi apua ja osa kaipasi vain juttuseuraa. Otimme yhteyttä moniin myös omatoimisesti. Erityisesti heihin, joilla tiesimme tilanteen olevan haastava. Poikkeustilan aikana ja sen jälkeen on keskusteluissa tullut ilmi mm. miten yksinäisyys lisääntyi, ongelmat ja hoidettavat asiat kasaantuivat, suomen kieli taantui, opiskelu tuotti vaikeuksia, tarvittavat laitteet olivat puutteellisia ja niiden käyttäminen tuotti myös ongelmia.

Vaikka etäyhteydet ja uudet toimintamallit saatiin nopeasti toimimaan, ei se kuitenkaan ole sama asia kuin ihmisten kohtaaminen kasvotusten. Kohtaaminen ja läsnäolo ovat työmme kulmakiviä, ja se jää väistämättä suppeaksi etäyhteyksillä, eivätkä kaikki käytä etäyhteyksiä luontevasti johtuen mm. puutteellisista laitteista, kielitaidosta tai uskalluksesta. Keskustelu vieraalla kielellä on vaikeampaa, kun ei voi ottaa tueksi ilmeitä ja eleitä.

Kun päätimme jälleen avata ovet kesäkuun alussa, oli ilmassa tietenkin pientä jännitystä. ”Löytävätkö” ihmiset uudet tilamme, avaammeko ovet liian pian, miten voimme pitää huolta ihmisten turvallisuudesta, joudummeko kohta ottamaan takapakkia ja uskaltavatko ihmiset enää käydä missään? Jännitys johtui osaltaan pandemiasta ja osittain myös uusiin tiloihin muuttamisesta.

Huoli siitä, että kuinka ihmiset ”löytävät” uusiin tiloihin, on osoittautunut turhaksi. Kävijöitä oli heti avaamispäivästä lähtien, eikä hiljaisia päiviä ole ollut ainuttakaan. Täysillä emme vieläkään toimintaa pyöritä, ja tulevan suunnittelussa on edettävä varovaisesti ja varauduttava äkillisiin muutoksiin. 

Erikoinen kevät on saanut meidän entistä enemmän tajuamaan, kuinka tärkeää toimintamme monelle on, ja kuinka eriarvoisessa asemassa moni on tämänlaisissa tilanteissa. Kaikki ihana palaute kesän ajalta, ja ihmisten jälleennäkemiset ja kohtaamiset saavat meihin taas uutta virtaa. Nyt vain kovasti toivomme, että tilanne ei pahene ja toimintaa voidaan jatkaa eteenpäin mahdollisimman normaalisti.

Pysytään terveinä!

5 kuukautta opetti minulle paljon, pääsin tutustumaan työelämään, testaamaan tunnetta, että viikonloppuna pääsen rentoutumaan, saada oma palkka kuukaudeksi; olen haaveillut palkan saamisesta jo pitkään.

Mimosassa pääsin mm. päivittämään sosiaalista mediaa, tekemään mainoksia, kirjoittamaan blogia, ottamaan kuvia, tekemään pieniä käännöstöitä ja myös kannustamaan ja auttamaan ihmisiä, jotka tulevat Mimosaan.

Minun mielestäni on hienoa, että on olemassa paikka-auki avustusohjelmaa, joka ajattelee nuoria ihmisiä, jolla ei ole välttämättä ole vielä koulutusta eikä työpaikkaa, tarjoamalla heille mahdollisuuden päästä työelämään.

Monet ovat sanoneet minulle, että tie ammattikorkeakouluun on pitkä, pitää käydä lukiota ”vaikka minulla on jo lukion todistus Turkista” he näyttivät minulle, että pääseminen ammattikorkeakouluun on MAHDOTONTA. Heidän sanansa ottivat energiaa minusta, ja aloin uskomaan siihen, että en ehkä pääse seuraavaan neljään vuoteen opiskelemaan, koska olin sitä mieltä, että he ovat suomalaisia ja tietävät enemmän kuin minä. Mutta toivoa ja uusia askeleita löytyy aina, kun sitä vaan etsit ja uskot kovasti siihen, että huomenna on parempi päivä ja edessäsi tulee iloisia ja onnistumisen hetkiä.  Tie ei ole helppoa, sama kuin elämä, sekin ei ole helppoa ja se on ihan tavallista, mutta mitä ei ole tavallista on se, että luovut unelmoimisesta. Aina pitää olla optimistinen ja sitkeä. 

Viimeiset päivät vielä Mikkelissä, sen jälkeen pääsen haaveitani kohti. 

Olen iloinen ja onnellinen siitä, että olen toteuttanut kaikki mistä olen haaveillut. Tänä keväänä hain opiskelemaan medianomiksi ja sain opiskelupaikan Joensuun ammattikorkeakoulusta.

Kaksi ja puoli vuotta olen asunut Mikkelissä. Täältä löytyy muistoja, tuttuja ihmisiä, ystäviä ja jopa läheisiä. Täällä löytyy paikkoja missä olen istunut ja teitä missä olen kulkenut, onnellisia ja surullisia muistoja. Mikkelistä tuli ensimmäinen kotikaupunkini, en tule unohtamaan Mikkeliä. 

Kiitos kaikille Mikkeliläisille, jotka ovat kohdanneet minut avosylin, tsempanneet ja auttaneet.

Kiitos Mimosan työntekijöille, jotka ovat olleet aina tukena Suomeen tulosta tähän hetkeen asti.

Kiitos Mikkelille lämpimästä kahdesta ja puolesta vuodesta, jonka olen asunut täällä. 

Nyt uusi tie haaveeni kohti.

Nähdään taas Mikkeli!

Raghad

Älä anna periksi!

Vaikka me elämme aika kriisitilanteessa se ei tarkoittaa, että meidän tulisi antaa periksi. Kerron teille tarinani, joka ehkä voisi antaa teille toivoa! Jokainen meistä elää ja kohtaa huonoja ja negatiivisia päiviä, mutta se ei ole maailman loppu eikä viimeinen pysäkki. Meidän edessämme on pitkä tie, jossa on haasteita sekä onnistumisen hetkiä. Tavallinen ihminen epäonnistuu ja kaatuu monta kertaa, mutta sankari ja erityinen on se, joka nousee ja jatkaa tietä ja yrittää uudelleen.

Jokaisella meistä on erilainen tilanne, mikä tekee meidät ahdistuneeksi ja alakuloiseksi.

Kahden kuukauden työelämästä olen oppinut paljon, kuten miten hallitsemme päiviämme ja teemme työtehtäviä, mitkä on annettu. Miten tuotamme uusia ideoita ja miten työporukalla toteutamme niitä. Työn kautta tutustuin enemmän suomalaiseen yhteiskuntaan ja opin työtovereista vähän myös savon murretta, josta en ymmärrä mitään ja se lisäsi vaikeuksia ja haasteita suomen kielen oppimiseen. Onneksi minun ei ole pakko käyttää sitä (: Työtoverista tulee ystäviä ja jopa läheisempiä. Iloisiä hetkiä töissä on paljon, tähän aikaan asti olen tyytyväinen tästä askelesta, jonka otin. Haen vielä ammattikorkeakouluun, mutta jos en pääse tänä vuonna enkä seuraavana, se ei ole maailman loppu, on myös muita paikkoja mistä voidaan oppia ja kehittää itseämme. Kaikki on mahdollista. Kannatta vain olla positiivinen ja sitkeä! Kaatuminen sattuu, mutta se avaaa sinun silmäsi. Se on sama kuin hälytys, joka herättää sinut

katsomaan taakse päin tutkailemaan edelliset askelet, mitkä otit.  Ja aloitat miettimään.. olivatko ne höydyllisiä sinulle, oliko niissä joku virhe? Se jopa muistuttaa sinua käyttämään toista suunnitelma, jos edellinen ei onnistuisi. Täällä Suomessa sinun tulee olla sitkeä ja kärsivällinen kaikenlaisten asioiden kanssa. Suomen kieli ei ole kovin paljon vaikeaa eikä mahdotonta, se on sama kuin meressä tai järvessä uiminen. Ensin uit rannan vieressä, ja kun tunnet, että olet harjoitellut hyvin, menet uimaan syvemmille ja sen jälkeen opit myös, miten sukeltaa. 

Toiminta poikkeusoloissa

Terveys edellä!

Elämme poikkeuksellisia aikoja myös yhdistysten näkökulmasta katsottuna. Kohtaamispaikat ja monikulttuurikeskukset ympäri Suomea ovat joutuneet laittamaan ovensa kiinni ja perumaan ryhmätoiminnot sekä tapahtumat kevään ajalta. Myös suorat asiakaskontaktit on pistetty minimiin tai lopetettu toistaiseksi kokonaan.

Tämä on tietysti todella ikävää, koska työmme ydin on juuri ihmisten kohtaaminen. Mimosa on monelle se tuttu ja turvallinen paikka, josta löytyy aina tukea ja keskusteluseuraa sekä apua eri elämäntilanteisiin, ja vaikka apua ja keskusteluseuraa saa myös tapaamatta kasvotusten, ei se kuitenkaan ole sama asia. Etusijalla on nyt kuitenkin ihmisten terveys, ja näillä toimilla pystymme omalta osaltamme vaikuttamaan viruksen leviämiseen. 

Tärkein työmme nyt, on olla tavoitettavissa ja tarjota apua, tukea sekä keskusteluseuraa sitä kaipaaville. Yhteydenottoja on tullutkin jo paljon, ja olemme ottaneet myös omatoimisesti yhteyttä toimintaamme osallistuneisiin. Olemme mukana Essoten järjestämässä soittoringissä, jossa pyritään kotaktoimaan kaikki yli 80 vuotiaat Essoten alueella asuvat henkilöt. Nyt on erityisen tärkeää kysyä "mitä kuuluu?" 

Työmme poikkeusoloissa

Vaikka toimintamme koki suuren äkkinäisen muutoksen, työt jatkuvat kuitenkin niin normaalisti, kuin vain on mahdollista. Tällä hetkellä koko Mimosan henkilökunta työskentelee etänä. Pidämme palavereja ja tapaamisia Teams alustalla, ja hoidamme ohjausta ja neuvontaa puhelimitse, sähköpostitse sekä WhatsAppin kautta. Työhön on myös löydetty uusia työkaluja ja mahdollisuuksia, olemme osallistuneet verkkokoulutuksiin sekä päässeet esittelemään Mimosan toimintaa etäyhteydellä.  Poikkeusoloissa yksi tärkeä tehtävämme on ollut myös jakaa aktiivisesti tietoa eri kielillä koronaviruksesta ja hallituksen linjauksista.

Koska myös tapahtumat ja infotilaisuudet jouduttiin kevään ajalta unohtamaan, on suurin osa toiminnoista perumisen sijaan siirretty myöhempään ajankohtaan. Nyt on siis aika tehdä valmistelut ja suunnittelu kunnolla, jotta työn touhuun päästään tehokkaasti tilanteen palauduttua normaaliksi. Nähtäväksi jää, avaammeko enää Mimosaa nykyisissä tiloissamme, vai starttaako toiminta vasta uusissa tiloissamme Raviradantiellä. Muutto tapahtuu 8.5.

Suurin toiveemme on, että kaikki pysyvät terveinä ja kohta taas tavataan iloisissa merkeissä! <3 

Asioista on aina tärkeää löytää myös se valoisa puoli. Tilanne on varmasti lähentänyt monia perheitä, pysäyttänyt kiireisen elämän, ja saannut meidät arvostamaan meille itsestäänselviä asioita, kuten koulua ja maksutonta terveydenhuoloa. Toisaalta, täytyy myös muistaa, että suurella osalla maailman ihmisistä ei ole mahdollisuutta kumpaankaan. Koti ei myöskään ole turvallinen paikka tai kotia ei ole ollenkaan. Epäinhimilliset olot, sairaudet, pelko ja kuoleman läsnäolo ovat monelle arkipäivää, ja edes käsien peseminen ei suurelle osalle maailman ihmisistä ole mahdollista. 

Arvostetaan arkipäiväisiä pieniä asioita, pidetään toisistamme huolta ja yritetään myös oppia tilanteesta jotakin. Nähdään!

Tuisku Jähi

Rasismia on monenlaista, sitä voi olla väkivallan ja uhkailun lisäksi esimerkiksi negatiivisesti puhuminen ja katsominen, tai käyttäytyminen. 

Mutta yhtä pahaa rasismia on se, jota emme näe eli epäsuora rasismi. Esimerkiksi koululuokassa, töissä ja kaupoissa ihmiset loukkaavat toisiaan epäsuorasti.

Kummastuneet ilmeet: ”Voi ei hänellä on huivi päässä ja hän ajaa pyörää.”

Tai koska suomen kieli ei ole äidinkielenne, teidän ei kannata opiskella tiettyä ammattia.

Hei sinä, rasisti, näillä sanoilla sinä satutat minua sisältä päin ja ahdistat muita. Jokaisella on oikeus valita ja elää kuinka hän itse haluaa ja olla oma itsensä.

Minulla on sanottu, että en voi jatkaa opiskelua kielentaitoni takia. Olin silloin asunut Suomessa 7 kuukautta, tiesin jo, että minulla ei ollut vielä korkeaa kielitaitoa, mutta uskoin, että kaikki on mahdollista ja suomen kieli on yksi tärkein askel matkallani kohti päämäärää.

Minä halusin henkilökohtaisesti todistaa epäilijät vääräksi..ja todistin sen. Minua inhottaa ja harmittaa rasismi, se on kestämätöntä. On sotaa, köyhyyttä, ilmasto-ongelma jne. Meidän kannattaisi muuttaa nykyinen tilanne ja tehdä Tästä maailmasta hyvä paikka.

Sen voi toteuttaa, kun liitämme kädet yhteen riippumatta siitä minkä värinen käsi toisella on, mitä kieltä hän puhuu tai mistä hän on kotoisin.

Joskus tuntuu, että meitä ärsyttää tai ahdistaa joku asia. Mutta me itse voimme toimia tässä tilanteessa. Me voimme vaihtaa surun onneksi, me itse voimme päättää nähdä asiat kauniilla ja onnellisella tavalla.  Ja me voimme hyväksyä ja nähdä ihmisten erot positiivisella tavalla. 

Meissä jokaisessa on vastuu hyväksyä ja arvostaa muita ihmisiä. Meidän on PAKKO arvostaa muita ihmisiä. Rasisminvastaista työtä tehdään levittämällä rakkautta, tukemalla toisiamme, kuuntelemalla ja arvostamalla toisiamme.

Levitetään enemmän toisten ihmisten hyväksymistä ja autetaan ihmisiä, jotka kohtaavat rasismia, syrjintää ja ennakkoluuloja.

Ja sanotaan kovalla äänellä EI rasismille!

Hyvää rasisminvastaista viikkoa!

Raghad Mchawh

Katsaus vuoden 2019 toimintaan

Huomioita hallitusohjelmasta monikulttuuristen silmälasien läpi luettuna

101-vuotias Suomi on saanut uuden, pääministeri Antti Rinteen johtaman hallituksen. Punavihreän kansanrintaman laatiman hallitusohjelman sävy viittaa siihen, että moni asiaa maassamme muuttuu. Samaan aikaan niin pääministeri itse kuin monet muut tuoreet ministerit ovat toistuvasti korostaneet, että muutokset ottavat aikansa.

Uutta hallitusohjelmaa on jo puitu mediassa ahkeraan, mutta miltä se näyttää monikulttuurityön ammattilaisten näkökulmasta? Miten maahanmuuttajataustaisten ihmisten aseman ja arjen voi odottaa muuttuvan? Entä millaisia odotuksia ja toisaalta tukea maahanmuuttajien kanssa työskenteleville kolmannen sektorin toimijoille asetetaan?

Jo Osallistuva ja osaava Suomi -nimisen hallitusohjelman johdannossa nostetaan esille eri taustoista tulevat ihmiset, käytännössä maahanmuuttajat. Johdannon mukaan

”ilmastonmuutos, globalisaatio, kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja teknologinen kehitys muuttavat Suomea ja maailmaa ehkä nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. -- Epävarmuus työssä ja yrittämisessä, huoli maapallon kohtalosta ja lastemme elinolosuhteista sekä yhä jyrkempi vastakkainasettelu erilaisista taustoista tulevien ihmisten välillä kärjistävät yhteiskunnallista ilmapiiriä. -- Emme elä tai ajattele samoin, eikä niin tarvitsekaan tehdä. Mutta maailman muutoksen keskellä ratkaisujen löytäminen edellyttää, että tulemme toisiamme vastaan.”

Saman teeman ympärillä jatketaan luvussa 1.1., joka pitää sisällään hallituksen kansalaisille tekemiä lupauksia koskien politiikan uudistamista. Viidennen, syrjimättömyyttä koskevan lupauksen mukaan

”ihmisoikeudet ja ihmisarvo kuuluvat meistä jokaiselle. Lupaamme rakentaa Suomea, joka on suvaitsevainen sekä kunnioittaa ja edistää jokaisen ihmisoikeuksia. Meidän Suomessamme on nollatoleranssi kiusaamiselle ja rasismille. Haluamme rakentaa tasa-arvoista Suomea, joka on esteetön ja tukee kaikkia.”

Lupauksesta löytyvä nollatoleranssi-sana lupaa paljon, mutta konkretian tasolla antaa usein harmillisen vähän. Kouluissa ja työpaikoilla lausutaan juhlavia julistuksia kiusaamisen nollatoleranssin puolesta, samoin erilaisissa juhlapuheissa, medialle annetuissa haastatteluissa ja lukuisissa erilaisissa strategioissa ja visioissa. Ikävä kyllä se kaikki tuntuu toistuvasti jäävän pelkän sanahelinän asteelle.

Jotta kiusaamiselle asetetun nollatoleranssitavoitteen hyvä tarkoitus muuttuu hyviksi käytännön teoiksi, tulee hallituksen pitää kynsin hampain kiinni lupauksestaan. Se tapahtuu omalla esimerkillä ja tekemällä kiusaamisen nollatoleranssia ruohonjuuritasolla edistävää politiikkaa, toisin sanoen esimerkiksi huolehtimalla siitä, että kouluissa riittää opettajia ja avustavaa henkilökuntaa.

Luvussa kaksi käsitellään kestävän talouden Suomea, käytännössä muun muassa työllisyyspolitiikkaa. Luvusta löytyy maininta esimerkiksi siitä, että

”hallitus on vahvasti sitoutunut 75 prosentin työllisyystavoitteeseen normaalin kansainvälisen ja siitä heijastuvan kotimaisen talouskehityksen oloissa. -- Työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää(, että) -- muun muassa jo maahan muuttaneiden työmarkkinavalmiuksia parannetaan ja erityisesti osaavan työvoiman työperusteista maahanmuuttoa lisätään.”

Luvussa arvioidaan myös, että

”suurin potentiaali työllisyyden kasvussa on niissä ryhmissä, joissa työllisyys on nyt matalaa joko työttömyyden tai työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen takia. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi ikääntyneet -- ja osa maahanmuuttajataustaisista. -- Työllisten määrää voidaan kasvattaa nostamalla jo maahan muuttaneiden työllisyysastetta, koulutusmahdollisuuksia parantamalla sekä vahvistamalla erityisesti osaavan työvoiman työperusteista maahanmuuttoa. Työperusteisen maahanmuuton vahvistaminen edellyttää toimivia ja tasaveroisia pelisääntöjä työmarkkinoilla sekä niiden tehokasta ja kattavaa valvontaa.”

Molemmat edellä lainatut kohdat osoittavat harvinaisen selvästi, että uusi hallitus tunnistaa ja tunnustaa maahanmuuttajataustaisten ihmisten kyvykkyyden ja suoranaisen tarpeen suomalaisessa työelämässä. Kiitosta ansaitsee erityisesti se, että hallitusohjelma mainitsee maahanmuuttajataustaiset työllisyysastetta potentiaalisesti nostavana ryhmänä. Potentiaalin lunastamiseen vaaditaan kuitenkin konkreettisia, aidosti vaikuttavia toimenpiteitä. Niiden toteuttamiseksi taas tarvitaan selkeät pelisäännöt ja niistä kiinni pitämistä, käytännössä muun muassa sitä, ettei työperusteisen maahanmuuton lisäämisen anneta missään vaiheessa kehittyä synonyymiksi palkkojen ja työehtojen polkemiselle.

Maahanmuutto ja työllisyys nousevat esille myös luvussa 3.3., jossa käsitellään suomalaista oikeusvaltiota monesta eri kulmasta. Luvussa mainitaan, että

”hallitus kehittää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä sen edistämiseksi, että työllistyneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella.”

Suomeksi tämä tarkoittaa, että turvapaikkapäätöksensä käsittelyn aikana työllistyneen, mutta lopulta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen ihmisen oma aktiivisuus huomioidaan entistä paremmin. Muutoksen takana seisottaneen leveänä rintamana, siinä määrin mittavalta huoli turvapaikanhakijoiden työllistymisestä vaikuttaa. Niin pitkään kuin Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, tuntuu oleskeluluvan myöntäminen turvapaikkaprosessin aikana itsenäisesti työllistyneelle pelkästään loogiselta.

Luvusta 3.3. löytyy myös asiaa koskien muun muassa turvallisuusviranomaisten toimintaa sekä Suomen turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa. Hallitusohjelman mukaan

”kiintiöpakolaisjärjestelmä on mahdollistanut kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella myönnettävien oleskelulupien kohdentamisen erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville”. Lisäksi ”(kiintiöpakolais)järjestelmä on vaikuttava sekä turvallinen tapa toteuttaa humanitääristä maahanmuuttoa”.

Heti kiintiöpakolaisjärjestelmän toimivuuden toteamisen jälkeen hallitus ilmoittaa satsaavansa siihen tulevaisuudessa entistä enemmän. Hallitusohjelmassa kerrotaan, että

”kiintiöpakolaisten määrä nostetaan vuonna 2020 vähintään 850 tasolle. Tämän jälkeen arvioidaan vuosittain kiintiöpakolaisten määrä välille 850-1050 ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden määrä”.

Se, merkitseekö kiintiöpakolaisten vuosittaisen määrän nostaminen 850 suurta vai pientä muutosta, riippuu luonnollisesti näkökulmasta. Äkkiseltään ajatellen muutos ei vaikuta suurelta, ottaahan Suomi nykyiselläänkin vuosittain 750 kiintiöpakolaista. Toisaalta määrän pientäkin nostamista voi pitää merkittävänä linjanvetona ja osoituksena hallituksen tahtotilasta. Ensinnäkin se osoittaa, että Suomi on sitoutunut kantamaan globaalia vastuutaan nimenomaan kaikkein kipeimmin apua tarvitsevien pakolaisista huolehtimisessa. Lisäksi kiintiöpakolaisten määrän nostaminen on selvä merkki siitä, että Suomi on edelleen, yhdessä noin 35 muun maan kanssa, sitoutunut YK:n pakolaisasiain valtuutetun UNHCR:n kanssa tehtävään yhteistyöhön. Itse asiassa hallitusohjelmassa luvataan, että

”yhteistyötä̈ YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa jatketaan, jotta voimme tarjota turvaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville”.

Luvun 3.3. viimeiset lauseet on omistettu perheenyhdistämisestä koskeville käytännöille. Nykymuodossaan varsin vahvaakin kritiikkiä osakseen saaneeseen järjestelmän toimivuus luvataan arvioida uudestaan. Hallitusohjelmassa puhutaan nimenomaan asiaa koskevien selvitysten tekemisestä, ei käytännön toimista, lukuun ottamatta alaikäisiä turvapaikan saaneita. Heidän osaltaan hallitus lupaa, että

”toimeentuloedellytyksen soveltaminen kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saaneisiin alaikäisiin perheenkokoajiin lopetetaan.”

Edellinen kirjaus on merkityksellinen monestakin syystä. Ennen muuta kyse on jo aiemmin tässä blogtekstissä mainituista kaikille lapsille yksiselitteisesti kuuluvien oikeuksien turvaamisesta. Kysymystä voi tarkastella myös suomalaisittain viime aikoina paljon puhuttaneiden syrjäytymisen ja yksinäisyyden näkökulmista. Lienee sanomattakin selvää, että perheen läsnäolo näyttelee keskeistä roolia sekä syrjäytymisen että yksinäisyyden ennaltaehkäisyssä – niin ulkomaalaistaustaisille kuin kantasuomalaisille.

Lukuun 3.7. eli osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomea käsittelevän kappaleeseen on kirjattu liuta etenkin maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria koskevia tavoitteita. Niissä mainitaan muun muassa, että Suomessa

”kiinnitetään erityishuomio tunnistettuun eriarvoistumiskehitykseen maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kohdalla. Laaditaan erillisohjelma, jolla varmistetaan maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten oppimisen edellytykset ja turvataan koulutussiirtymät. Vahvistetaan suomi tai ruotsi toisena kielenä (s2)-opetusta varhaiskasvatuksessa velvoittavaksi ja panostetaan maahan-muuttajataustaisten oppilaiden tukemiseen koulutuksen nivelvaiheissa.”

Edellisen lainauksen osalta hallitukselle voi antaa kiitosta siitä, että se ei tyydy vain maahanmuuttajalapsia koskevan eriarvoistumiskehityksen toteamiseen. Sen sijaan heidän asemansa parantamiseksi luvataan ryhtyä useampiin erilaisiin käytännön tekoihin, laatia peräti kokonainen erillisohjelma maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulupolkujen tukemiseen.

Saman luvun kolmannen lupauksen mukaan ”koulutus rakentaa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta”. Lupauksen sisällön tarkemman määrittelyn mukaan hallituksessa

”selvitetään miten paperittomien ja turvapaikkaa hakevien lasten oikeus varhaiskasvatukseen toteutuu. -- Turvataan jokaisen nuoren, kesken koulutuksen maahan tulleiden ja paperittomien oikeus suorittaa perusopetus loppuun. -- selvitetään kotoutumiskoulutuksen vahvistamista niin, että se kattaa kaikki väestöryhmät eri koulutusasteilla yhdenvertaisesti ja mahdollistaa kotoutumiskoulutuksen ja siihen sisältyvän kielikoulutuksen myös niille maahanmuuttajille, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella.”

Tästä kohdasta vallinnee vähintään kohtuullinen yksimielisyys koko nykyisen eduskunnan keskuudessa. Kun on kyse lapsista, oppositiostakaan tuskin soraääniä kuuluu. Suomi on yksiselitteisesti sitoutunut suojelemaan lapsia ja huolehtimaan heistä, käytännössä muun muassa allekirjoittamalla YK:n lastenoikeuksien sopimuksen. Sen 28. pykälän mukaan ”lapsella on oikeus käydä ilmaiseksi peruskoulua”. 29. pykälän mukaan taas ”koulutuksen tulee pyrkiä kehittämään lapsen kasvua täyteen mittaansa.” Tässä valossa on syytä olettaa kaikkien tervehtivän ilolla hallitusohjelmaan kirjattua erillismaininta paperittomien ja turvapaikkaa hakevien lasten oikeuksista koskien varhaiskasvatusta ja peruskoulua.

Tässä yhteydessä lienee paikallaan kehaista hallitusta myös muutamista sen käyttämistä sanamuodoista. Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, Suomesta ei löydy yhtään laitonta ihmistä. Ihminen voi olla maassa ilman asianmukaisia papereita, mutta ihmiselämä itsessään ei voi koskaan olla vastoin lakia.

Tarkastellaan lopuksi vielä luvun 3.7. luvun neljättä lupausta. Sen mukaan ”Suomi on kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella, tutkia ja investoida”. Hallituksen mukaan siihen pyritään siten, että

”helpotetaan ulkomaalaisten tutkijoiden, Suomessa opiskelevien ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden sekä heidän perheidensä maahan jäämistä uudistamalla lupakäytäntöjä, sujuvoittamalla oleskelulupaprosesseja sekä vahvistamalla korkeakoulujen ja työelämän vuorovaikutusta. Opiskelijoille myönnetään oleskelulupa koko tutkinnon suorittamisen ajaksi ja valmistumisen jälkeen sitä pidennetään kahteen vuoteen. -- Jatketaan arviointia EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukuvuosimaksujen vaikutuksista kansainvälisyyteen ja korkeakoulujen rahoituspohjaan.”

Jos nämä kirjaukset toteutuvat, koskettavat ne takuulla myös monikulttuurityötä tekeviä kolmannen sektorin toimijoita, mukaan lukien Monikulttuurikeskus Mimosa. Onkin syytä huomata, että monikulttuurityötä tekevissä järjestöissä toimitaan jo nyt runsaasti opiskelun tai työn perässä Suomeen saapuneiden ulkomaalaistaustaisten ihmisten kanssa. Monikulttuurityössä ei siis keskitytä yksinomaan esimerkiksi turvapaikanhakijoihin, kiintiöpakolaisiin tai hiljattain oleskelulupapäätöksensä saaneisiin. Sen sijaan, aivan kuten maahanmuutosta ja maahanmuuttajista puhuttaessa yleensä, kyse on hyvin moninaisesta ihmisjoukosta ja heidän hyvin moninaisista tarpeistaan. Siitä näkökulmasta ja ainakin ensimmäisen lukukerran perusteella Rinteen hallituksen ohjelma vaikuttaisi kaikeksi onneksi varsin asialliselta tai vähintään toiveita herättävältä ohjenuoralta seuraaviksi neljäksi vuodeksi.

Suvi Peltola (Xamk - yhteisöpedagogiopiskelija)

Ajatuksia Suomesta

"Mä oon joku, joka asunut täällä Suomessa 3 vuotta ja voin vähän kertoa miten on mennyt. Valitettavasti en asu Mikkelissä mutta käyn koulua täällä Mikkelissä. 

Silloin kun mä tulin Suomeen marraskuussa 2015 minua jännitti paljon, että miten pitäisi päästä eteenpäin ja miten pitäis tutustua ihmisiin kun oli niin vaikea tää suomen kieli. Sitten kun mä kävin suomen kieli kurssilla rupesin oppimaan kielen. Oli niin kivaa, meillä oli tosi kivat opettajat jotka yritti opettaa meitä niin silloin en osannut mitään suomea, ja aina ku suomalaiset puhuivat mulle olen vastannut niille vain kyllä tai ei vaikka en ymmärtänyt mitä he kertoivat. Nyt mua naurattaa kun silloin jos joku kysynyt multa esim. mitä kuuluu? ja minä vastasin kyllä tai ei. Muistan silloin ku asuin vain 5 kk Suomessa en osannut puhua mitään mut kun opettaja sanoi meille että alkaa työharjoittelu minä menin kahvilaan ja oli pakko puhua että anna mulle tehtävää. 

Suomalaiset ihmiset on hyviä tyyppejä, mutta ne ei luota heti kuin me.  Suomalaiset ovat mun mielestä varautuneita ja me ollaan niin ku avoimia, tarkoitan että me halutaan tutustua ihmisiin ja tälleen.

Itse tykkään Suomesta. Täällä on hyvä presidentti ja hyvät säännöt. Täällä voi luottaa poliisiin. Suomessa on hyvä keli. Talvi on aika kylmä, mutta mä pidän kylmästä. Suomessa ei ole paljon asukkaita, noin 6 miljoonaa mutta missä minä asuin ennen kun tulin Suomeen niin siellä asuu noin 90 miljoonaa asukasta. Aina kun yritin saada suomalaisesta kaveria mut en onnistunut. On se tosi vaikeaa, ehkä se johtuu meidän kielitaidosta. Suomalaiset ovat täsmällisiä, iloisia, ystävällisiä ja jos pyydät heiltä apua kyllä he auttaa.

Suomessa on hyvä palkka ja lyhyt työajat vain 8 tuntia kun itse olen ollut työssä joskus 14 tuntia. Aika rankkaa. Täällä me voidaan opiskella rauhassa ja ilmaiseksi, mutta jos Iranissa halusin opiskella pitäisi maksaa itse. Sen takia olen keskeyttänyt koulun. On jännittää että suomessa on 3 kieltä: suomi, ruotsi ja saame. Suomessa puhutaan myös ruotsia, mutta Ruotsissa ei puhuta suomea. Se on niin mielenkiintoinen. Täällä Suomessa voi kehittää hyvin. Nyt kun olen kirjoittamassa tämän tarinaa on niin vaikea koska minun kielitaito ei ole riittävästi sillä suomen kieli on maailman vaikein kieli."

Vain ihmisiä

Kun ilta läheni loppuaan annettiin myös muille mahdollisuus tulla jakamaan oma tarinansa yleisölle. Pienen epäröinnin jälkeen tarinansa uskaltautui kertomaan Mikkelissä asuva, Syyriasta kotoisin oleva nuori nainen. Hän kertoi myös matkastaan Suomeen ja siitä, kuinka sota riisti häneltä mahdollisuuden opiskella, ja että nyt hänen haaveensa on tulla toimittajaksi. Hänen jälkeensä saimme nauraa vedet silmissä Iranista Suomeen tulleiden naisten hauskoille lapsuusmuistoille. Viimeinen puhuja oli Suomessa jo vuosia asunut nainen, joka naistenpäivän kunniaksi halusi muistuttaa, miten huono tyttöjen ja naisten asema monessa maassa on, ja miten esimerkiksi Afganistanissa tyttöjen lapsuus loppuu aivan liian lyhyeen. 

Vaikka puheenvuorot ja tarinat olivat välillä surullisia, loppui ilta onneksi hyvään mieleen. Kuulimme kauniin turkkilaisen laulun, jonka yksi osallistuneista halusi rohkeasti tulla laulamaan muille. "Oli kiva tutustua" kuului myös monesta pöydästä tilaisuuden loputtua ja monet jäivät vielä keskustelemaan yhdessä virallisen ohjelman loputtua. 

Uskon että kaikille jäi illan päätteeksi olo, että me olemme vain ihmisiä. Haluaisinkin rohkaista kaikkia tutustumaan tuntemattomaan ja keskustelemaan ihmisten kanssa, joita kohtaan saattaa olla ennakkoluuloja. Sillä jokainen meistä voi oppia ymmärtämään toisia ja nähdä, että me emme ole niin erilaisia. 

Tuisku Jähi

Harjoittelujaksoni Mimosassa