Blogi

Älä anna periksi!


Vaikka me elämme aika kriisitilanteessa se ei tarkoittaa, että meidän tulisi antaa periksi. Kerron teille tarinani, joka ehkä voisi antaa teille toivoa! Jokainen meistä elää ja kohtaa huonoja ja negatiivisia päiviä, mutta se ei ole maailman loppu eikä viimeinen pysäkki. Meidän edessämme on pitkä tie, jossa on haasteita sekä onnistumisen hetkiä. Tavallinen ihminen epäonnistuu ja kaatuu monta kertaa, mutta sankari ja erityinen on se, joka nousee ja jatkaa tietä ja yrittää uudelleen.

Jokaisella meistä on erilainen tilanne, mikä tekee meidät ahdistuneeksi ja alakuloiseksi.

Vuonna 2019 minulla oli huono vuoden loppu. Silloin olin todella ahdistunut ja ajattelin, että tämä on maailman loppu ja että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia enää. Syy oli se, että en päässyt opiskelemaan ammattikorkeakouluun. 
Yritin ajatella positiivisesti ja nähdä tilanteiden kauniit puolet. Meidän pitäisi olla kiitollisia siitä mitä meillä on. Yhtenä marraskuun iltana, kun palasin iltalukiosta pysähdyin hetkeksi kadulle ja muistot veivät minut 6 vuotta taakse päin, kun oli Syyriassa ja minun isoin haaveeni oli jatkaa opiskelua ja, että koulut avautuvat siellä, avasin silmiäni ja katsoin eteeni, asun nyt Suomessa, joka on maailman onnellisin maa, jossa on maailman paras koulutuksen taso, ja muita kivoja asioita kuten todella kylmä ja luminen talvi (: (viimeinen oli vitsi.)


Vuonna 2020 alkupuolella minulla ei ollut mitään suunnitelmia, mutta valoa tuli jostain, mistä en voinut edes uskoa. Elämä on aika ihmeellinen.

Kun Mimosassa avautui työpaikka nuorelle, toivoin, että saisin olla osa sitä paikkaa, joka oli todella höydyllinen minulle Suomeen tulosta tähän hetkeen asti. Mimosalla on suuri merkitys minun opettamisessa ja auttamisessa kotoutumaan ja löytämään tieni tässä maassa. Tavallisesta asiakkaasta työntekijään, minusta tuli Mimosassa järjestöavustaja puolitoista kuukautta sitten. Kuten olen kertonut monta kertaa, että haluan tehdä jotain Suomelle ja palauttaa mitä se on antanut minulle, työ oli se askel, jonka halusin ottaa. Halusin olla toimija tässä maassa, en vaan syöjä, mutta en ajatellut, että minun haaveeni toteutuu ennen kun pääsen ammattikorkeakouluun.

Kahden kuukauden työelämästä olen oppinut paljon, kuten miten hallitsemme päiviämme ja teemme työtehtäviä, mitkä on annettu. Miten tuotamme uusia ideoita ja miten työporukalla toteutamme niitä. Työn kautta tutustuin enemmän suomalaiseen yhteiskuntaan ja opin työtovereista vähän myös savon murretta, josta en ymmärrä mitään ja se lisäsi vaikeuksia ja haasteita suomen kielen oppimiseen. Onneksi minun ei ole pakko käyttää sitä (: Työtoverista tulee ystäviä ja jopa läheisempiä. Iloisiä hetkiä töissä on paljon, tähän aikaan asti olen tyytyväinen tästä askelesta, jonka otin. Haen vielä ammattikorkeakouluun, mutta jos en pääse tänä vuonna enkä seuraavana, se ei ole maailman loppu, on myös muita paikkoja mistä voidaan oppia ja kehittää itseämme. Kaikki on mahdollista. Kannatta vain olla positiivinen ja sitkeä! Kaatuminen sattuu, mutta se avaaa sinun silmäsi. Se on sama kuin hälytys, joka herättää sinut

katsomaan taakse päin tutkailemaan edelliset askelet, mitkä otit.  Ja aloitat miettimään.. olivatko ne höydyllisiä sinulle, oliko niissä joku virhe? Se jopa muistuttaa sinua käyttämään toista suunnitelma, jos edellinen ei onnistuisi. Täällä Suomessa sinun tulee olla sitkeä ja kärsivällinen kaikenlaisten asioiden kanssa. Suomen kieli ei ole kovin paljon vaikeaa eikä mahdotonta, se on sama kuin meressä tai järvessä uiminen. Ensin uit rannan vieressä, ja kun tunnet, että olet harjoitellut hyvin, menet uimaan syvemmille ja sen jälkeen opit myös, miten sukeltaa. 



Kärsivällisyys tässä maassa koskee jopa ystävien saamista. Suomalaiset ovat sama kuin kookospähkinä. Ulkoa kovia, mutta sisältä pehmeitä. Heitä voi olla vaikea lähestyä, mutta kärsivällisuudella ja rehellisyydellä saat heitä avautumaan. Itse olen saanut suomalaisia ystäviä, tuttuja ja jopa suomalaisen mummon, joita kutsun läheiseksi. Osaan heistä tutustuin Mimosassa, osaan työharjoittelupaikasta ja osaan sattumalla. Heidän yhteytensä kanssani yhdistää yksi selkeä asia, rehellisyys ja kärsivällisyys.

Ehkä nyt mietit ja sanot itselläsi , että olet ollut jo kärsivällinen ja yritit monta kertaa, mutta tie on vielä tukossa. Muistakaa, että mikä tulee helpolla, menee helpolla. Vauvan kasvaminen äitinsä vatsassa kestää 9 kuukautta! Ei mikään synny ja tule olemaan totta helposti ja nopeasti! Jopa hedelmätarhalla kestää kauan ennen kuin se kasvaa ja viljelijä saa sen hedelmät.

Älä anna jännitykselläsi menettää sinun toivoa ja positiivisuutta.

Raghad Mchawh

Toiminta poikkeusoloissa


Terveys edellä!

Elämme poikkeuksellisia aikoja myös yhdistysten näkökulmasta katsottuna. Kohtaamispaikat ja monikulttuurikeskukset ympäri Suomea ovat joutuneet laittamaan ovensa kiinni ja perumaan ryhmätoiminnot sekä tapahtumat kevään ajalta. Myös suorat asiakaskontaktit on pistetty minimiin tai lopetettu toistaiseksi kokonaan.

Tämä on tietysti todella ikävää, koska työmme ydin on juuri ihmisten kohtaaminen. Mimosa on monelle se tuttu ja turvallinen paikka, josta löytyy aina tukea ja keskusteluseuraa sekä apua eri elämäntilanteisiin, ja vaikka apua ja keskusteluseuraa saa myös tapaamatta kasvotusten, ei se kuitenkaan ole sama asia. Etusijalla on nyt kuitenkin ihmisten terveys, ja näillä toimilla pystymme omalta osaltamme vaikuttamaan viruksen leviämiseen. 

Tärkein työmme nyt, on olla tavoitettavissa ja tarjota apua, tukea sekä keskusteluseuraa sitä kaipaaville. Yhteydenottoja on tullutkin jo paljon, ja olemme ottaneet myös omatoimisesti yhteyttä toimintaamme osallistuneisiin. Olemme mukana Essoten järjestämässä soittoringissä, jossa pyritään kotaktoimaan kaikki yli 80 vuotiaat Essoten alueella asuvat henkilöt. Nyt on erityisen tärkeää kysyä "mitä kuuluu?" 

Työmme poikkeusoloissa

Vaikka toimintamme koki suuren äkkinäisen muutoksen, työt jatkuvat kuitenkin niin normaalisti, kuin vain on mahdollista. Tällä hetkellä koko Mimosan henkilökunta työskentelee etänä. Pidämme palavereja ja tapaamisia Teams alustalla, ja hoidamme ohjausta ja neuvontaa puhelimitse, sähköpostitse sekä WhatsAppin kautta. Työhön on myös löydetty uusia työkaluja ja mahdollisuuksia, olemme osallistuneet verkkokoulutuksiin sekä päässeet esittelemään Mimosan toimintaa etäyhteydellä.  Poikkeusoloissa yksi tärkeä tehtävämme on ollut myös jakaa aktiivisesti tietoa eri kielillä koronaviruksesta ja hallituksen linjauksista.

Koska myös tapahtumat ja infotilaisuudet jouduttiin kevään ajalta unohtamaan, on suurin osa toiminnoista perumisen sijaan siirretty myöhempään ajankohtaan. Nyt on siis aika tehdä valmistelut ja suunnittelu kunnolla, jotta työn touhuun päästään tehokkaasti tilanteen palauduttua normaaliksi. Nähtäväksi jää, avaammeko enää Mimosaa nykyisissä tiloissamme, vai starttaako toiminta vasta uusissa tiloissamme Raviradantiellä. Muutto tapahtuu 8.5.

Suurin toiveemme on, että kaikki pysyvät terveinä ja kohta taas tavataan iloisissa merkeissä! <3 

Asioista on aina tärkeää löytää myös se valoisa puoli. Tilanne on varmasti lähentänyt monia perheitä, pysäyttänyt kiireisen elämän, ja saannut meidät arvostamaan meille itsestäänselviä asioita, kuten koulua ja maksutonta terveydenhuoloa. Toisaalta, täytyy myös muistaa, että suurella osalla maailman ihmisistä ei ole mahdollisuutta kumpaankaan. Koti ei myöskään ole turvallinen paikka tai kotia ei ole ollenkaan. Epäinhimilliset olot, sairaudet, pelko ja kuoleman läsnäolo ovat monelle arkipäivää, ja edes käsien peseminen ei suurelle osalle maailman ihmisistä ole mahdollista. 

Arvostetaan arkipäiväisiä pieniä asioita, pidetään toisistamme huolta ja yritetään myös oppia tilanteesta jotakin. Nähdään!



Tuisku Jähi

Ei rasismille!

Mimosa oli järjestämässä Vain ihmisiä tapahtumaa rasisminvastaiselle viikolle, mutta se jouduttiin valitettavasti siirtämään myöhemmäksi vallitsevan tilanteen vuoksi. Vain ihmisiä tapahtuman ideana on istua yhdessä vieraiden kanssa pöydän ääreen, riippumatta siitä mistä ollaan kotoisin tai mihin uskotaan. Jutellaan, tutustutaan ja jaetaan omia tarinoita, lapsuuden muistoja jne.

Kansainvälistä rasismin vastaista viikko pidetään joka vuosi viikolla 12 ja rasismivastaista päivää 21.maaliskuuta. Vaikka kaikkien katseet ovatkin koronaviruksessa, ei pidä unohtaa niitä ongelmia ja epäkohtia, mitä maailmassa edelleen on, kuten rasismia ja ihmisten eriarvoistamista.

Me haluamme edelleen taistella rasismia vastaan ja sanoa EI rasismille!



Mitä on rasismi? Finlexin määritelmän mukaan rotusyrjintä on:  ”kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.”

Raghad

Rasismia on monenlaista, sitä voi olla väkivallan ja uhkailun lisäksi esimerkiksi negatiivisesti puhuminen ja katsominen, tai käyttäytyminen. 

Mutta yhtä pahaa rasismia on se, jota emme näe eli epäsuora rasismi. Esimerkiksi koululuokassa, töissä ja kaupoissa ihmiset loukkaavat toisiaan epäsuorasti.

Kummastuneet ilmeet: ”Voi ei hänellä on huivi päässä ja hän ajaa pyörää.”

Tai koska suomen kieli ei ole äidinkielenne, teidän ei kannata opiskella tiettyä ammattia.

Hei sinä, rasisti, näillä sanoilla sinä satutat minua sisältä päin ja ahdistat muita. Jokaisella on oikeus valita ja elää kuinka hän itse haluaa ja olla oma itsensä.

Minulla on sanottu, että en voi jatkaa opiskelua kielentaitoni takia. Olin silloin asunut Suomessa 7 kuukautta, tiesin jo, että minulla ei ollut vielä korkeaa kielitaitoa, mutta uskoin, että kaikki on mahdollista ja suomen kieli on yksi tärkein askel matkallani kohti päämäärää.

Minä halusin henkilökohtaisesti todistaa epäilijät vääräksi..ja todistin sen. Minua inhottaa ja harmittaa rasismi, se on kestämätöntä. On sotaa, köyhyyttä, ilmasto-ongelma jne. Meidän kannattaisi muuttaa nykyinen tilanne ja tehdä Tästä maailmasta hyvä paikka.

Sen voi toteuttaa, kun liitämme kädet yhteen riippumatta siitä minkä värinen käsi toisella on, mitä kieltä hän puhuu tai mistä hän on kotoisin.

Joskus tuntuu, että meitä ärsyttää tai ahdistaa joku asia. Mutta me itse voimme toimia tässä tilanteessa. Me voimme vaihtaa surun onneksi, me itse voimme päättää nähdä asiat kauniilla ja onnellisella tavalla.  Ja me voimme hyväksyä ja nähdä ihmisten erot positiivisella tavalla. 

Meissä jokaisessa on vastuu hyväksyä ja arvostaa muita ihmisiä. Meidän on PAKKO arvostaa muita ihmisiä. Rasisminvastaista työtä tehdään levittämällä rakkautta, tukemalla toisiamme, kuuntelemalla ja arvostamalla toisiamme.

Levitetään enemmän toisten ihmisten hyväksymistä ja autetaan ihmisiä, jotka kohtaavat rasismia, syrjintää ja ennakkoluuloja.

Ja sanotaan kovalla äänellä EI rasismille!

Hyvää rasisminvastaista viikkoa!

Raghad Mchawh

Katsaus vuoden 2019 toimintaan

Huomioita hallitusohjelmasta monikulttuuristen silmälasien läpi luettuna



101-vuotias Suomi on saanut uuden, pääministeri Antti Rinteen johtaman hallituksen. Punavihreän kansanrintaman laatiman hallitusohjelman sävy viittaa siihen, että moni asiaa maassamme muuttuu. Samaan aikaan niin pääministeri itse kuin monet muut tuoreet ministerit ovat toistuvasti korostaneet, että muutokset ottavat aikansa.

Uutta hallitusohjelmaa on jo puitu mediassa ahkeraan, mutta miltä se näyttää monikulttuurityön ammattilaisten näkökulmasta? Miten maahanmuuttajataustaisten ihmisten aseman ja arjen voi odottaa muuttuvan? Entä millaisia odotuksia ja toisaalta tukea maahanmuuttajien kanssa työskenteleville kolmannen sektorin toimijoille asetetaan?



Jo Osallistuva ja osaava Suomi -nimisen hallitusohjelman johdannossa nostetaan esille eri taustoista tulevat ihmiset, käytännössä maahanmuuttajat. Johdannon mukaan

”ilmastonmuutos, globalisaatio, kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja teknologinen kehitys muuttavat Suomea ja maailmaa ehkä nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. -- Epävarmuus työssä ja yrittämisessä, huoli maapallon kohtalosta ja lastemme elinolosuhteista sekä yhä jyrkempi vastakkainasettelu erilaisista taustoista tulevien ihmisten välillä kärjistävät yhteiskunnallista ilmapiiriä. -- Emme elä tai ajattele samoin, eikä niin tarvitsekaan tehdä. Mutta maailman muutoksen keskellä ratkaisujen löytäminen edellyttää, että tulemme toisiamme vastaan.”

Saman teeman ympärillä jatketaan luvussa 1.1., joka pitää sisällään hallituksen kansalaisille tekemiä lupauksia koskien politiikan uudistamista. Viidennen, syrjimättömyyttä koskevan lupauksen mukaan

”ihmisoikeudet ja ihmisarvo kuuluvat meistä jokaiselle. Lupaamme rakentaa Suomea, joka on suvaitsevainen sekä kunnioittaa ja edistää jokaisen ihmisoikeuksia. Meidän Suomessamme on nollatoleranssi kiusaamiselle ja rasismille. Haluamme rakentaa tasa-arvoista Suomea, joka on esteetön ja tukee kaikkia.”

Lupauksesta löytyvä nollatoleranssi-sana lupaa paljon, mutta konkretian tasolla antaa usein harmillisen vähän. Kouluissa ja työpaikoilla lausutaan juhlavia julistuksia kiusaamisen nollatoleranssin puolesta, samoin erilaisissa juhlapuheissa, medialle annetuissa haastatteluissa ja lukuisissa erilaisissa strategioissa ja visioissa. Ikävä kyllä se kaikki tuntuu toistuvasti jäävän pelkän sanahelinän asteelle.

Jotta kiusaamiselle asetetun nollatoleranssitavoitteen hyvä tarkoitus muuttuu hyviksi käytännön teoiksi, tulee hallituksen pitää kynsin hampain kiinni lupauksestaan. Se tapahtuu omalla esimerkillä ja tekemällä kiusaamisen nollatoleranssia ruohonjuuritasolla edistävää politiikkaa, toisin sanoen esimerkiksi huolehtimalla siitä, että kouluissa riittää opettajia ja avustavaa henkilökuntaa.



Luvussa kaksi käsitellään kestävän talouden Suomea, käytännössä muun muassa työllisyyspolitiikkaa. Luvusta löytyy maininta esimerkiksi siitä, että

”hallitus on vahvasti sitoutunut 75 prosentin työllisyystavoitteeseen normaalin kansainvälisen ja siitä heijastuvan kotimaisen talouskehityksen oloissa. -- Työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää(, että) -- muun muassa jo maahan muuttaneiden työmarkkinavalmiuksia parannetaan ja erityisesti osaavan työvoiman työperusteista maahanmuuttoa lisätään.”

Luvussa arvioidaan myös, että

”suurin potentiaali työllisyyden kasvussa on niissä ryhmissä, joissa työllisyys on nyt matalaa joko työttömyyden tai työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen takia. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi ikääntyneet -- ja osa maahanmuuttajataustaisista. -- Työllisten määrää voidaan kasvattaa nostamalla jo maahan muuttaneiden työllisyysastetta, koulutusmahdollisuuksia parantamalla sekä vahvistamalla erityisesti osaavan työvoiman työperusteista maahanmuuttoa. Työperusteisen maahanmuuton vahvistaminen edellyttää toimivia ja tasaveroisia pelisääntöjä työmarkkinoilla sekä niiden tehokasta ja kattavaa valvontaa.”

Molemmat edellä lainatut kohdat osoittavat harvinaisen selvästi, että uusi hallitus tunnistaa ja tunnustaa maahanmuuttajataustaisten ihmisten kyvykkyyden ja suoranaisen tarpeen suomalaisessa työelämässä. Kiitosta ansaitsee erityisesti se, että hallitusohjelma mainitsee maahanmuuttajataustaiset työllisyysastetta potentiaalisesti nostavana ryhmänä. Potentiaalin lunastamiseen vaaditaan kuitenkin konkreettisia, aidosti vaikuttavia toimenpiteitä. Niiden toteuttamiseksi taas tarvitaan selkeät pelisäännöt ja niistä kiinni pitämistä, käytännössä muun muassa sitä, ettei työperusteisen maahanmuuton lisäämisen anneta missään vaiheessa kehittyä synonyymiksi palkkojen ja työehtojen polkemiselle.



Maahanmuutto ja työllisyys nousevat esille myös luvussa 3.3., jossa käsitellään suomalaista oikeusvaltiota monesta eri kulmasta. Luvussa mainitaan, että

”hallitus kehittää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä sen edistämiseksi, että työllistyneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella.”

Suomeksi tämä tarkoittaa, että turvapaikkapäätöksensä käsittelyn aikana työllistyneen, mutta lopulta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen ihmisen oma aktiivisuus huomioidaan entistä paremmin. Muutoksen takana seisottaneen leveänä rintamana, siinä määrin mittavalta huoli turvapaikanhakijoiden työllistymisestä vaikuttaa. Niin pitkään kuin Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, tuntuu oleskeluluvan myöntäminen turvapaikkaprosessin aikana itsenäisesti työllistyneelle pelkästään loogiselta.



Luvusta 3.3. löytyy myös asiaa koskien muun muassa turvallisuusviranomaisten toimintaa sekä Suomen turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaa. Hallitusohjelman mukaan

”kiintiöpakolaisjärjestelmä on mahdollistanut kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella myönnettävien oleskelulupien kohdentamisen erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville”. Lisäksi ”(kiintiöpakolais)järjestelmä on vaikuttava sekä turvallinen tapa toteuttaa humanitääristä maahanmuuttoa”.

Heti kiintiöpakolaisjärjestelmän toimivuuden toteamisen jälkeen hallitus ilmoittaa satsaavansa siihen tulevaisuudessa entistä enemmän. Hallitusohjelmassa kerrotaan, että

”kiintiöpakolaisten määrä nostetaan vuonna 2020 vähintään 850 tasolle. Tämän jälkeen arvioidaan vuosittain kiintiöpakolaisten määrä välille 850-1050 ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden määrä”.

Se, merkitseekö kiintiöpakolaisten vuosittaisen määrän nostaminen 850 suurta vai pientä muutosta, riippuu luonnollisesti näkökulmasta. Äkkiseltään ajatellen muutos ei vaikuta suurelta, ottaahan Suomi nykyiselläänkin vuosittain 750 kiintiöpakolaista. Toisaalta määrän pientäkin nostamista voi pitää merkittävänä linjanvetona ja osoituksena hallituksen tahtotilasta. Ensinnäkin se osoittaa, että Suomi on sitoutunut kantamaan globaalia vastuutaan nimenomaan kaikkein kipeimmin apua tarvitsevien pakolaisista huolehtimisessa. Lisäksi kiintiöpakolaisten määrän nostaminen on selvä merkki siitä, että Suomi on edelleen, yhdessä noin 35 muun maan kanssa, sitoutunut YK:n pakolaisasiain valtuutetun UNHCR:n kanssa tehtävään yhteistyöhön. Itse asiassa hallitusohjelmassa luvataan, että

”yhteistyötä̈ YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa jatketaan, jotta voimme tarjota turvaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville”.



Luvun 3.3. viimeiset lauseet on omistettu perheenyhdistämisestä koskeville käytännöille. Nykymuodossaan varsin vahvaakin kritiikkiä osakseen saaneeseen järjestelmän toimivuus luvataan arvioida uudestaan. Hallitusohjelmassa puhutaan nimenomaan asiaa koskevien selvitysten tekemisestä, ei käytännön toimista, lukuun ottamatta alaikäisiä turvapaikan saaneita. Heidän osaltaan hallitus lupaa, että

”toimeentuloedellytyksen soveltaminen kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saaneisiin alaikäisiin perheenkokoajiin lopetetaan.”



Edellinen kirjaus on merkityksellinen monestakin syystä. Ennen muuta kyse on jo aiemmin tässä blogtekstissä mainituista kaikille lapsille yksiselitteisesti kuuluvien oikeuksien turvaamisesta. Kysymystä voi tarkastella myös suomalaisittain viime aikoina paljon puhuttaneiden syrjäytymisen ja yksinäisyyden näkökulmista. Lienee sanomattakin selvää, että perheen läsnäolo näyttelee keskeistä roolia sekä syrjäytymisen että yksinäisyyden ennaltaehkäisyssä – niin ulkomaalaistaustaisille kuin kantasuomalaisille.



Lukuun 3.7. eli osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomea käsittelevän kappaleeseen on kirjattu liuta etenkin maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria koskevia tavoitteita. Niissä mainitaan muun muassa, että Suomessa

”kiinnitetään erityishuomio tunnistettuun eriarvoistumiskehitykseen maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kohdalla. Laaditaan erillisohjelma, jolla varmistetaan maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten oppimisen edellytykset ja turvataan koulutussiirtymät. Vahvistetaan suomi tai ruotsi toisena kielenä (s2)-opetusta varhaiskasvatuksessa velvoittavaksi ja panostetaan maahan-muuttajataustaisten oppilaiden tukemiseen koulutuksen nivelvaiheissa.”

Edellisen lainauksen osalta hallitukselle voi antaa kiitosta siitä, että se ei tyydy vain maahanmuuttajalapsia koskevan eriarvoistumiskehityksen toteamiseen. Sen sijaan heidän asemansa parantamiseksi luvataan ryhtyä useampiin erilaisiin käytännön tekoihin, laatia peräti kokonainen erillisohjelma maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulupolkujen tukemiseen.



Saman luvun kolmannen lupauksen mukaan ”koulutus rakentaa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta”. Lupauksen sisällön tarkemman määrittelyn mukaan hallituksessa

”selvitetään miten paperittomien ja turvapaikkaa hakevien lasten oikeus varhaiskasvatukseen toteutuu. -- Turvataan jokaisen nuoren, kesken koulutuksen maahan tulleiden ja paperittomien oikeus suorittaa perusopetus loppuun. -- selvitetään kotoutumiskoulutuksen vahvistamista niin, että se kattaa kaikki väestöryhmät eri koulutusasteilla yhdenvertaisesti ja mahdollistaa kotoutumiskoulutuksen ja siihen sisältyvän kielikoulutuksen myös niille maahanmuuttajille, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella.”

Tästä kohdasta vallinnee vähintään kohtuullinen yksimielisyys koko nykyisen eduskunnan keskuudessa. Kun on kyse lapsista, oppositiostakaan tuskin soraääniä kuuluu. Suomi on yksiselitteisesti sitoutunut suojelemaan lapsia ja huolehtimaan heistä, käytännössä muun muassa allekirjoittamalla YK:n lastenoikeuksien sopimuksen. Sen 28. pykälän mukaan ”lapsella on oikeus käydä ilmaiseksi peruskoulua”. 29. pykälän mukaan taas ”koulutuksen tulee pyrkiä kehittämään lapsen kasvua täyteen mittaansa.” Tässä valossa on syytä olettaa kaikkien tervehtivän ilolla hallitusohjelmaan kirjattua erillismaininta paperittomien ja turvapaikkaa hakevien lasten oikeuksista koskien varhaiskasvatusta ja peruskoulua.

Tässä yhteydessä lienee paikallaan kehaista hallitusta myös muutamista sen käyttämistä sanamuodoista. Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, Suomesta ei löydy yhtään laitonta ihmistä. Ihminen voi olla maassa ilman asianmukaisia papereita, mutta ihmiselämä itsessään ei voi koskaan olla vastoin lakia.



Tarkastellaan lopuksi vielä luvun 3.7. luvun neljättä lupausta. Sen mukaan ”Suomi on kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella, tutkia ja investoida”. Hallituksen mukaan siihen pyritään siten, että

”helpotetaan ulkomaalaisten tutkijoiden, Suomessa opiskelevien ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden sekä heidän perheidensä maahan jäämistä uudistamalla lupakäytäntöjä, sujuvoittamalla oleskelulupaprosesseja sekä vahvistamalla korkeakoulujen ja työelämän vuorovaikutusta. Opiskelijoille myönnetään oleskelulupa koko tutkinnon suorittamisen ajaksi ja valmistumisen jälkeen sitä pidennetään kahteen vuoteen. -- Jatketaan arviointia EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukuvuosimaksujen vaikutuksista kansainvälisyyteen ja korkeakoulujen rahoituspohjaan.”

Jos nämä kirjaukset toteutuvat, koskettavat ne takuulla myös monikulttuurityötä tekeviä kolmannen sektorin toimijoita, mukaan lukien Monikulttuurikeskus Mimosa. Onkin syytä huomata, että monikulttuurityötä tekevissä järjestöissä toimitaan jo nyt runsaasti opiskelun tai työn perässä Suomeen saapuneiden ulkomaalaistaustaisten ihmisten kanssa. Monikulttuurityössä ei siis keskitytä yksinomaan esimerkiksi turvapaikanhakijoihin, kiintiöpakolaisiin tai hiljattain oleskelulupapäätöksensä saaneisiin. Sen sijaan, aivan kuten maahanmuutosta ja maahanmuuttajista puhuttaessa yleensä, kyse on hyvin moninaisesta ihmisjoukosta ja heidän hyvin moninaisista tarpeistaan. Siitä näkökulmasta ja ainakin ensimmäisen lukukerran perusteella Rinteen hallituksen ohjelma vaikuttaisi kaikeksi onneksi varsin asialliselta tai vähintään toiveita herättävältä ohjenuoralta seuraaviksi neljäksi vuodeksi.



Suvi Peltola (Xamk - yhteisöpedagogiopiskelija)





Ajatuksia Suomesta

"Mä oon joku, joka asunut täällä Suomessa 3 vuotta ja voin vähän kertoa miten on mennyt. Valitettavasti en asu Mikkelissä mutta käyn koulua täällä Mikkelissä. 

Silloin kun mä tulin Suomeen marraskuussa 2015 minua jännitti paljon, että miten pitäisi päästä eteenpäin ja miten pitäis tutustua ihmisiin kun oli niin vaikea tää suomen kieli. Sitten kun mä kävin suomen kieli kurssilla rupesin oppimaan kielen. Oli niin kivaa, meillä oli tosi kivat opettajat jotka yritti opettaa meitä niin silloin en osannut mitään suomea, ja aina ku suomalaiset puhuivat mulle olen vastannut niille vain kyllä tai ei vaikka en ymmärtänyt mitä he kertoivat. Nyt mua naurattaa kun silloin jos joku kysynyt multa esim. mitä kuuluu? ja minä vastasin kyllä tai ei. Muistan silloin ku asuin vain 5 kk Suomessa en osannut puhua mitään mut kun opettaja sanoi meille että alkaa työharjoittelu minä menin kahvilaan ja oli pakko puhua että anna mulle tehtävää. 

Suomalaiset ihmiset on hyviä tyyppejä, mutta ne ei luota heti kuin me.  Suomalaiset ovat mun mielestä varautuneita ja me ollaan niin ku avoimia, tarkoitan että me halutaan tutustua ihmisiin ja tälleen.

Itse tykkään Suomesta. Täällä on hyvä presidentti ja hyvät säännöt. Täällä voi luottaa poliisiin. Suomessa on hyvä keli. Talvi on aika kylmä, mutta mä pidän kylmästä. Suomessa ei ole paljon asukkaita, noin 6 miljoonaa mutta missä minä asuin ennen kun tulin Suomeen niin siellä asuu noin 90 miljoonaa asukasta. Aina kun yritin saada suomalaisesta kaveria mut en onnistunut. On se tosi vaikeaa, ehkä se johtuu meidän kielitaidosta. Suomalaiset ovat täsmällisiä, iloisia, ystävällisiä ja jos pyydät heiltä apua kyllä he auttaa.

Suomessa on hyvä palkka ja lyhyt työajat vain 8 tuntia kun itse olen ollut työssä joskus 14 tuntia. Aika rankkaa. Täällä me voidaan opiskella rauhassa ja ilmaiseksi, mutta jos Iranissa halusin opiskella pitäisi maksaa itse. Sen takia olen keskeyttänyt koulun. On jännittää että suomessa on 3 kieltä: suomi, ruotsi ja saame. Suomessa puhutaan myös ruotsia, mutta Ruotsissa ei puhuta suomea. Se on niin mielenkiintoinen. Täällä Suomessa voi kehittää hyvin. Nyt kun olen kirjoittamassa tämän tarinaa on niin vaikea koska minun kielitaito ei ole riittävästi sillä suomen kieli on maailman vaikein kieli."


Vain ihmisiä

Viime perjantaina Mimosassa järjestettiin Vain ihmisiä -kohtaamiskahvila. Kahvila on Amnestyn, Kirkon Ulkomaanavun ja Suomen Punaisen Ristin yhteinen kampanja, joka järjestettään yhteistyössä Story Sharing Universum -teatteriryhmän tarinankertojien kanssa. Kohtaamiskahvila järjestettiin ensimmäistä kertaa myös Mikkelissä.

Kun suuri ryhmä Story Sharin Univerumin jäseniä saapui Mimosaan valojen, mikkien ja muusikon kanssa, meinasi pieni paniikki iskeä. Mieleen hiipi, että näinköhän saamme ihmisiä perjantai-iltana paikalle. Pelko oli turhaa, sillä hieman ennen tapahtuman alkua paikalle alkoi saapua tasaiseen tahtiin ihmisiä, loppujen lopuksi yhteensä 35. 

Heti aluksi meidät jaettiin pieniin pöytäryhmiin niin, että jokaisessa pöydässä istui toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Minun kanssani samassa pöydässä istui muun muassa nuori suomalainen opiskelijatyttö, turvapaikkaa hakeva aviopari ja mies, joka oli puolet elämästään asunut Pariisissa ja puolet Suomessa. Pöytäryhmissä keskusteltiin mm. haaveista, peloista ja mieleenpainuvista lapsuudenmuistoista.

Kun keskustelun aika loppui, jäi ilmaan puheensorinaa. Selvästi keskusteltavaa olisi riittänyt vielä paljon enemmän, mutta nyt oli aika kuunnella tarinoita yhdessä muiden kanssa. Ensimmäisenä mikrofonin eteen asteli yksi Story Sharing Universumin tarinankertojista, nuori Irakista kotoisin oleva nainen. Hän kertoi omasta matkastaan Suomeen kyyneleet silmissä. Kuinka vene, jolla he olivat ylittäneet merta, oli meinannut upota; kuinka ihmiset olivat huutaneet apua ja kuinka hän menetti hetkeksi yhteyden omaan siskoonsa.  Onneksi hänen tarinallaan olionnellinen loppu. Hänen jälkeen puheenvuoron piti suomalainen nainen. Tarina ei ollut yhtä koskettava, mutta hyvin lämmin. Hän kertoi hauskan muiston lapsenlapsistaan.

Kun ilta läheni loppuaan annettiin myös muille mahdollisuus tulla jakamaan oma tarinansa yleisölle. Pienen epäröinnin jälkeen tarinansa uskaltautui kertomaan Mikkelissä asuva, Syyriasta kotoisin oleva nuori nainen. Hän kertoi myös matkastaan Suomeen ja siitä, kuinka sota riisti häneltä mahdollisuuden opiskella, ja että nyt hänen haaveensa on tulla toimittajaksi. Hänen jälkeensä saimme nauraa vedet silmissä Iranista Suomeen tulleiden naisten hauskoille lapsuusmuistoille. Viimeinen puhuja oli Suomessa jo vuosia asunut nainen, joka naistenpäivän kunniaksi halusi muistuttaa, miten huono tyttöjen ja naisten asema monessa maassa on, ja miten esimerkiksi Afganistanissa tyttöjen lapsuus loppuu aivan liian lyhyeen. 

Vaikka puheenvuorot ja tarinat olivat välillä surullisia, loppui ilta onneksi hyvään mieleen. Kuulimme kauniin turkkilaisen laulun, jonka yksi osallistuneista halusi rohkeasti tulla laulamaan muille. "Oli kiva tutustua" kuului myös monesta pöydästä tilaisuuden loputtua ja monet jäivät vielä keskustelemaan yhdessä virallisen ohjelman loputtua. 

Uskon että kaikille jäi illan päätteeksi olo, että me olemme vain ihmisiä. Haluaisinkin rohkaista kaikkia tutustumaan tuntemattomaan ja keskustelemaan ihmisten kanssa, joita kohtaan saattaa olla ennakkoluuloja. Sillä jokainen meistä voi oppia ymmärtämään toisia ja nähdä, että me emme ole niin erilaisia. 

Tuisku Jähi

Harjoittelujaksoni Mimosassa

Saan kunnian olla ensimmäinen, joka kirjoittaa blogin Mimosan uusille nettisivuille. Johtuneeko tämä kunnia siitä, että heitin ajatuksen blogista. Sitä saa, mitä tilaa… Mutta itse ainakin ajattelen, että blogi voisi olla hyvä tapa jakaa mielenkiintoisia asioita ja tuoda esille Mimosan arkea. Toivottavasti siis saamme lukea monia mielenkiintoisia blogipäivityksiä!

Itse jaan teille nyt kokemuksiani harjoittelustani Mimosassa. Aloitin harjoitteluni Mimosassa syyskuun 2018 puolessa välissä ja nautin joka ikisestä harjoittelupäivästäni. Täytyy myöntää, että arvelutti hieman tulla harjoitteluun Mimosaan, koska en ole koskaan aiemmin työskennellyt vastaavanlaisessa paikassa ja vastaavanlaisissa tehtävissä. Ensimmäinen viikko meni totutellessa aivan täysin erilaiseen työskentelytyyliin kuin mihin olen aiemmin tottunut. Mutta yllätyksekseni ”kotiuduin” Mimosaan hyvin ja vieläpä todella äkkiä. Niin hyvin, että nyt kun tätä pois lähdettyäni kirjoitan, niin tuntuu ihan haikealta.

Sekä työntekijät että asiakkaat ottivat minut todella hyvin vastaan Mimosassa ja pääsin tekemään aivan kaikkea mahdollista. Totesin joulukortteja askarrellessani, että en koskaan ole askarrellut niin paljon kuin kuluneena syksynä Mimosassa. Mutta kivaa oli, monet naurut naurettiin ja kuulumiset vaihdettiin askartelujen lomassa.? Ainut kerta, milloin hymy meinasi hyytyä, oli kun Sigita ei päässyt pitämään Neulotaan -ryhmää ja minun piti opettaa villasukkien tekoa. Silloin tuli kyllä Sigitaa ikävä. Mutta siitäkin selvittiin ilman pahempia traumoja.?

On ollut todella ilo nähdä, miten hyvin ihmiset ovat löytäneet Mimosan. On ollut mukava tutustua teihin kaikkiin, jotka Mimosassa olette käyneet. Harjoitteluni aikana sain paljon uusia tuttavia, ja oli todella ilo seurata, miten useammin Mimosassa käyvät etenivät opinnoissaan ja elämässään. Opitaan Suomea! -ryhmän vetäminen oli myös todella antoisaa minulle. Toivottavasti myös opiskelijoille syksy antoi uusia eväitä suomen kielen opiskeluun. On ollut myös kiva käydä kanssanne kuntosalilla, askarrella, pelata ja auttaa asioiden hoitamisessa. Niin ja ennen kaikkea keskustella kanssanne enemmän tai vähemmän tärkeistä asioista.?

Ja Mimosan henkilökunta, Tuisku, Sigita ja Iris, olette aivan mahtavia! On ollut todella ilo tehdä töitä kanssanne.? Eikä yhteistyömme tähän lopu, sillä jatkanhan hallituksessa ja vapaaehtoisena Mimosassa.

Kiitos siis teille kaikille kuluneesta syksystä! Nähdään taas!

Tarja